Ajatus selvästä vuodesta lähti ensimmäisen kerran oikeastaan jo kesällä 2006, kun kuulin radiosta haastattelun työterveyslääkäri Juhani Seppäsestä, joka kertoi kirjastaan "selvästi juovuksissa". Tuolloin ajattelin, että miksen minäkin? Näin kauan siis kesti ennen kuin pääsin kokeilunmakuun. Kerran (07 tammikuussa) tosin kokeilin aloittaa selvää vuotta huonoin tuloksin. Jaksoin olla peräti puolitoista viikkoa ilman alkoholia.

SUHTEENI ALKOHOLIIN

En mielestäni ole alkoholin suurkuluttaja. Paitsi kaikkien laskureiden mukaan olen!! En juo viikolla juuri mitään. Silloin tällöin lasillisen punkkua tai kolmoskaljan. Mutta viikonloppuisin rakastan olla humalassa. En tosin molempina päivinä, enkä edes joka viikonloppu, mutta juon siis lähinnä viikonloppuisin ja lähes aina humalaan.Voiko olla mukavampaa kuin lähteä esim. Tallinnaan ja aloittaa aamu Tallinnassa salmiakkikossulla hyvässä seurassa. Viini on intohimoni, etenkin punaviini. Valkkarikin on kylmänä oikein hyvää. Kalja on myös mielestäni huippuhyvää! En oikeastaan koskaan ole pitänyt siidereistä, paitsi silloin teininä kun opetteli juomaan. Tosin ensimmäiset kunnon kännit taisin juoda kossulla. Tein itse salmaria ja varastin vanhemmilta jotain lakkalikööriä. Laskureiden mukaan kuulun ryhmään "riskit kohonneet". Suhteeni alkoholiin on siis melko läheinen! Kerrotaan siitä myöhemmissä kirjoituksissa lisää, mutta nyt asiaan, että saadaan avattua tämä blogi.

Miksi siis ryhdyin raittiiseen vuoteen? Tässä tulee suurimmat syyt:

• KRAPULA: Olen totaalisen kyllästynyt krapulaan! Useat sunnuntait menee sängyn tai sohvan pohjalla maaten, pahaa oloa potien. Krapulassa sitäpaitsi tekee jumalattomasti mieli pizzaa, joka turvottaa jo ennenstään viinasta pöhöttyneitä silmäpusseja. Voin krapulassa syödä hyvinkin 2 kotipizzan pizzaa.
• PAINO: Olen aina joutunut taistelemaan kilojen kanssa ja viinin litkiminen ei ainakaan auta laihtumisessa. Varsinkin kun sunnuntaiisn tekee mieli mässäillä.
• RAHA: Kuinka paljon meneekään rahaa viinaan. Ja aina alkossa pitää ostaa se pönikkä jos toinenkin. Joka kerta tokaistaan siihen sitten, että: onpahan valmiina seuraavaan kertaanki. Mutta kas, kun seuraavalla kerralla ne pönikät onki jo tyhjiä
• MORKKIS: Se on ehkä isoin syy, miksi tätä olen miettinyt. Vaikka en edes olisi kännipäissäni tehnyt mitään typerää on morkkis juhlitusta illasta ja seuraavan aamun krapulasta niin kova, että sydämessä asti muljuu. Ja sitäpaitsi olen minäkin tehnyt humassani lukemattomia asioita jotka olisi ehkä muuten jäänyt tekemättä . Kerron näistä myöhemmissä kirjoituksissani.

No siinä nyt muutamia syitä, lisää löytyy paljon, joista myös myöhemmissä kirjoituksissa. Haluan siis tietää voiko olla niin vaikeaa ja mahdotonta viettää yksi vuosi elämästä selvinpäin?? Ja mitä muut ihmiset siitä ajattelevat? Olen muutamille yrityksestäni kertonut ja reaktiot on ollut melko fifty-fifty, eli osa kannustaa osa ei voi todellakaan ymmärtää mitä järkeä siinä on. Itseasiassa olen itsekin AINA ajatellut lasiin syljeksijöistä, että He ovat ilonpilaajia, mälsiä ihmisiä! Tuleeko minustakin mälsä?Huonoa seuraa? Jätetäänkö minut tästedes kutsumatta kekkereihin? Muunmuassa siitä aion otta selvää.

Mainittakoon muuten vielä se, että tätä kirjoittaessani olen ollut selvinpäin 3 viikkoa ja 3 päivää.  Enää on siis jäljellä "vain" 332 päivää. Aloitin siis 20.9.2010 selvän vuoteni. Tässä ajassa olen huomannut, että alkoholittomat oluet on oikeastaan todella hyviä. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin?

Huomenna lisää ajatuksia kuluneesta kolmesta viikosta! Ja suhteestani ystävääni alkoholiin....