Täällä taas! Vaikkakaan kukaan ei edes varmaan ole käynyt lukemassa koko Blogia, eilenhän tämän vasta avasin, eikä tästä tiedä vielä kuin yksi työkaverini ja mieheni(joka kylläkin kannustaa projektissani, mutta ei itse aio olla alkoholitta). Minulla on pää niin täynnä asioita joista haluaisin NYT HETI tänne kirjoittaa, mutta aika ei anna periksi ja kai niitä juttuja täytyy jättää myöhemmillekin kirjoituskerroille....

Mutta siis otsikon aiheeseen: Eniten ehkä pelottaa koko projektissa se että kun kieltäydyn tarjottavasta alkoholista, niin joudun selittelemään miksi en juo. Tämän kolmen viikon aikana olen joutunut kieltäytymään ja selittelemään kylläkin vasta kerran. Silloin tarjoiltiin lasillista punkkua ja kun kieltäydyin oli ensimmäiset reaktiot, että "Ahaa, Anna on raskaana". Ei, en ole raskaana. Seurassani oli tuolloin 2 entistä työkaveria, jotka todella tietävät että rakastan punaviiniä. Tottakai he ihmettelivät miksi en juo.

Ensin ajattelin, että huijaan ihmisiä. Eli että tulevissa tilanteissa, joissa tarjoillaan alkoholia, niin olisin juovinani. Tarkemmin ajateltuna ajatus on mahdoton!! Ei onnistu!!! Silti pelottaa, että joudun selittelemään. Hittojako se oikeastaan muille kuuluu....silti kauhistuttaa. Entä jos paineen alaisena sorrun??? Joudun aloittamaan alusta???  Tämä projekti on vasta niin alussa, että kovin moni ei tiedä vuodestani ilman alkoholia. Äitini (joka hänkin on punaviinin ystävä) tietää ja kannustaa minua, mieheni jonka jo mainitsin tietää, paras ystäväni (todellinen viinin ja oluen ja siiderin ystävä) tietää ja kannustaa, mutta salaa varmaan naureskelee partaansa (vaikka ei partaa olekaan, on siis nainen)  että ei varmana pysty ja muutama tuttu tietää, joille olen maininnut, että saatan ryhtyä kokeilemaan. Huomenna perjantaina on itseasiassa erään ystäväni illanistujaiset, joissa on viinitarjoilu. Tuo tilaisuus on oikeastaan ensimmäinen kunnollinen koetinkivi. Mielenkiintoista nähdä millaisia reaktioita huomenna tulee kieltäytymisestäni. Kerron niistä sitten vaikka viikonloppuna.

Yksi syy miksi ryhdyin tätä Blogia kirjoittamaan on se että voin tarvittaessa sanoa ihmettelijöille, jotka eivät ymmärrä miksi olen viinatta, että lukevat juttuni täältä. Säästyn selittelyiltä! Ehkä...kait?  Jää nähtäväksi sekin....Ja tietenkin myäs siksi kirjoitan, että saan koottua ajatuksia kirjoitettuun muotoon, iahan vaikka itseni iloksi! Ja ehkä siten on vaikeampi retkahtaa kun tiettä että muut ihmiset lukee Blogiani, ei sitä ihan heti kehtaa myöntää, että retkahdus tuli. Siis sitten kun tätä joskus eksyy lukemaan. Tämä on muuten elämäni ensimmäinen Blogi, en ole koskaan ennen tällaista harrastanut.

Eilisessä kirjoituksessa lupasin kertoa lisää syitä raittiiseen vuoteen:

  • TERVEYS: Niinkuin eilen mainitsin, niin laskureiden mukaan olen jo riskikäyttäjä viikkoannoslaskujen mukaan. Suurkulutuksen riskeihin naisilla kuuluu kaikenlaisia terveyshaittoja: mm: Haimatulehdus, Rasvamaksa, Käsien vapina, Liikalihavuus, Närästys, Rintasyöpä, Kurkkusyöpä ja Nielusyöpä, Verenpaine kohonnut, Kuorsaus, Ärtyisyys, Unihäiriöt jne jne...lista on melkein loputon.
  • VAPAA-AIKA: Mitä kaikkea ehdinkään tehdä kun sunnuntait ei mene krapulassa. Ajatella: 52 sunnuntaita aikaa tehdä kaikkea hyödyllistä mikä muuten jäisi krapulasunnuntaina tekemättä.
  • AUTOILU: Nyt voin lähteä aina autolla kaikkialle. Ei tarvii maksaa kalliita taksimaksuja tai yrittää ehtiä viimeiseen bussiin!!! (kuinka monta kertaa olen kävellyt paljain jaloin baarista kotiin, kun korkkarit on hiertänyt jalat ruvelle? Monta.) Hei kivaa. Tosin sitten kun muut sen tajuaa, olenko ilmainen juoppokuski??? EN!

No niin sellaisia ajatuksia tänään, palaan taas asiaan viimeistään viikonloppuna!