No niin, enpä käynytkään viikonloppuna päivittämässä ajatuksia kuten lupasin, no parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli täällä taas. Viime viikon perjantaina piti siis olla kaverin illanistujaiset, jotka sitten peruuntuivatkin. Itseasiassa kaverini laittoi tekstarin torstaiyönä klo 3.30 että iltamat peruttu, tuli muutoksia. Liekö ollut humalassaan hänkin tuolloin kun siihen aikaan viestejä lähettelee...

No ei siis tullut ongelmaa että olisi pitänyt kieltäytyä juomingeista. Hörppäsin kotona yhden holittoman oluen ja painuin puoli kahdentoista maissa pehkuun. Tuo kaverini soitti sitten juuri kun olin kömpimässä sänkyyn, että "tule tänne lähipubiin laulamaan karaokea". Luulen, että hän ei ole vielä kuullut selvästä projektistani...en tiedä.

Mutta hei TÄNÄÄN on ensimmäinen kuukausipäivä! Enää 11 samanlaista kuukautta!!! Ja tiedättekö mitä??? Mulla on henkisesti TOSI hyvä fiilis! En tiedä johtuuko se siitä, että ei ole ollut krapulaa vai siitä, että on jäänyt aikaa tehdä muutakin kuin juoksennella kaikenmaailman kissanristiäisissä ja sitten potea krapulaa. Mutta siitä olen varma, että jotain merkitystä tuolla selvällä kuukaudella on tähän henkiseen hyvänolon tunteeseen. Olen sitä paitsi nyt jaksanut käydä paremmin spinningissäkin. Ja kämppä on siisti, ja olin viikonloppuna hyvä äitikin. Leivottiin lauantaina yhdessä tyttären kanssa kun oli ihan valtakunnalllinen leivontapäivä. Nii ja sunnuntaina käytiin elokuvissa. Ei olis tullut sinnekään mentyä jos olis ollu krapula.

Jos tää projekti jostain syystä loppuu ennen tuota vuotta, niin olenpahan pitänyt ainakin tipattoman kuukauden, hyvää se on tehny sekin. Nythän olen päässyt helpolla kun ei ole ollut sellaisia kunnon kieltäytymisongelmia. Innokkaana ja hieman pelokkaana odottaen mitä seuraava selvä kuukausi tuo tullessaan!

Palaillaan!

Täällä taas! Vaikkakaan kukaan ei edes varmaan ole käynyt lukemassa koko Blogia, eilenhän tämän vasta avasin, eikä tästä tiedä vielä kuin yksi työkaverini ja mieheni(joka kylläkin kannustaa projektissani, mutta ei itse aio olla alkoholitta). Minulla on pää niin täynnä asioita joista haluaisin NYT HETI tänne kirjoittaa, mutta aika ei anna periksi ja kai niitä juttuja täytyy jättää myöhemmillekin kirjoituskerroille....

Mutta siis otsikon aiheeseen: Eniten ehkä pelottaa koko projektissa se että kun kieltäydyn tarjottavasta alkoholista, niin joudun selittelemään miksi en juo. Tämän kolmen viikon aikana olen joutunut kieltäytymään ja selittelemään kylläkin vasta kerran. Silloin tarjoiltiin lasillista punkkua ja kun kieltäydyin oli ensimmäiset reaktiot, että "Ahaa, Anna on raskaana". Ei, en ole raskaana. Seurassani oli tuolloin 2 entistä työkaveria, jotka todella tietävät että rakastan punaviiniä. Tottakai he ihmettelivät miksi en juo.

Ensin ajattelin, että huijaan ihmisiä. Eli että tulevissa tilanteissa, joissa tarjoillaan alkoholia, niin olisin juovinani. Tarkemmin ajateltuna ajatus on mahdoton!! Ei onnistu!!! Silti pelottaa, että joudun selittelemään. Hittojako se oikeastaan muille kuuluu....silti kauhistuttaa. Entä jos paineen alaisena sorrun??? Joudun aloittamaan alusta???  Tämä projekti on vasta niin alussa, että kovin moni ei tiedä vuodestani ilman alkoholia. Äitini (joka hänkin on punaviinin ystävä) tietää ja kannustaa minua, mieheni jonka jo mainitsin tietää, paras ystäväni (todellinen viinin ja oluen ja siiderin ystävä) tietää ja kannustaa, mutta salaa varmaan naureskelee partaansa (vaikka ei partaa olekaan, on siis nainen)  että ei varmana pysty ja muutama tuttu tietää, joille olen maininnut, että saatan ryhtyä kokeilemaan. Huomenna perjantaina on itseasiassa erään ystäväni illanistujaiset, joissa on viinitarjoilu. Tuo tilaisuus on oikeastaan ensimmäinen kunnollinen koetinkivi. Mielenkiintoista nähdä millaisia reaktioita huomenna tulee kieltäytymisestäni. Kerron niistä sitten vaikka viikonloppuna.

Yksi syy miksi ryhdyin tätä Blogia kirjoittamaan on se että voin tarvittaessa sanoa ihmettelijöille, jotka eivät ymmärrä miksi olen viinatta, että lukevat juttuni täältä. Säästyn selittelyiltä! Ehkä...kait?  Jää nähtäväksi sekin....Ja tietenkin myäs siksi kirjoitan, että saan koottua ajatuksia kirjoitettuun muotoon, iahan vaikka itseni iloksi! Ja ehkä siten on vaikeampi retkahtaa kun tiettä että muut ihmiset lukee Blogiani, ei sitä ihan heti kehtaa myöntää, että retkahdus tuli. Siis sitten kun tätä joskus eksyy lukemaan. Tämä on muuten elämäni ensimmäinen Blogi, en ole koskaan ennen tällaista harrastanut.

Eilisessä kirjoituksessa lupasin kertoa lisää syitä raittiiseen vuoteen:

• TERVEYS: Niinkuin eilen mainitsin, niin laskureiden mukaan olen jo riskikäyttäjä viikkoannoslaskujen mukaan. Suurkulutuksen riskeihin naisilla kuuluu kaikenlaisia terveyshaittoja: mm: Haimatulehdus, Rasvamaksa, Käsien vapina, Liikalihavuus, Närästys, Rintasyöpä, Kurkkusyöpä ja Nielusyöpä, Verenpaine kohonnut, Kuorsaus, Ärtyisyys, Unihäiriöt jne jne...lista on melkein loputon.
• VAPAA-AIKA: Mitä kaikkea ehdinkään tehdä kun sunnuntait ei mene krapulassa. Ajatella: 52 sunnuntaita aikaa tehdä kaikkea hyödyllistä mikä muuten jäisi krapulasunnuntaina tekemättä.
• AUTOILU: Nyt voin lähteä aina autolla kaikkialle. Ei tarvii maksaa kalliita taksimaksuja tai yrittää ehtiä viimeiseen bussiin!!! (kuinka monta kertaa olen kävellyt paljain jaloin baarista kotiin, kun korkkarit on hiertänyt jalat ruvelle? Monta.) Hei kivaa. Tosin sitten kun muut sen tajuaa, olenko ilmainen juoppokuski??? EN!

No niin sellaisia ajatuksia tänään, palaan taas asiaan viimeistään viikonloppuna!

 

Ajatus selvästä vuodesta lähti ensimmäisen kerran oikeastaan jo kesällä 2006, kun kuulin radiosta haastattelun työterveyslääkäri Juhani Seppäsestä, joka kertoi kirjastaan "selvästi juovuksissa". Tuolloin ajattelin, että miksen minäkin? Näin kauan siis kesti ennen kuin pääsin kokeilunmakuun. Kerran (07 tammikuussa) tosin kokeilin aloittaa selvää vuotta huonoin tuloksin. Jaksoin olla peräti puolitoista viikkoa ilman alkoholia.

SUHTEENI ALKOHOLIIN

En mielestäni ole alkoholin suurkuluttaja. Paitsi kaikkien laskureiden mukaan olen!! En juo viikolla juuri mitään. Silloin tällöin lasillisen punkkua tai kolmoskaljan. Mutta viikonloppuisin rakastan olla humalassa. En tosin molempina päivinä, enkä edes joka viikonloppu, mutta juon siis lähinnä viikonloppuisin ja lähes aina humalaan.Voiko olla mukavampaa kuin lähteä esim. Tallinnaan ja aloittaa aamu Tallinnassa salmiakkikossulla hyvässä seurassa. Viini on intohimoni, etenkin punaviini. Valkkarikin on kylmänä oikein hyvää. Kalja on myös mielestäni huippuhyvää! En oikeastaan koskaan ole pitänyt siidereistä, paitsi silloin teininä kun opetteli juomaan. Tosin ensimmäiset kunnon kännit taisin juoda kossulla. Tein itse salmaria ja varastin vanhemmilta jotain lakkalikööriä. Laskureiden mukaan kuulun ryhmään "riskit kohonneet". Suhteeni alkoholiin on siis melko läheinen! Kerrotaan siitä myöhemmissä kirjoituksissa lisää, mutta nyt asiaan, että saadaan avattua tämä blogi.

Miksi siis ryhdyin raittiiseen vuoteen? Tässä tulee suurimmat syyt:

• KRAPULA: Olen totaalisen kyllästynyt krapulaan! Useat sunnuntait menee sängyn tai sohvan pohjalla maaten, pahaa oloa potien. Krapulassa sitäpaitsi tekee jumalattomasti mieli pizzaa, joka turvottaa jo ennenstään viinasta pöhöttyneitä silmäpusseja. Voin krapulassa syödä hyvinkin 2 kotipizzan pizzaa.
• PAINO: Olen aina joutunut taistelemaan kilojen kanssa ja viinin litkiminen ei ainakaan auta laihtumisessa. Varsinkin kun sunnuntaiisn tekee mieli mässäillä.
• RAHA: Kuinka paljon meneekään rahaa viinaan. Ja aina alkossa pitää ostaa se pönikkä jos toinenkin. Joka kerta tokaistaan siihen sitten, että: onpahan valmiina seuraavaan kertaanki. Mutta kas, kun seuraavalla kerralla ne pönikät onki jo tyhjiä
• MORKKIS: Se on ehkä isoin syy, miksi tätä olen miettinyt. Vaikka en edes olisi kännipäissäni tehnyt mitään typerää on morkkis juhlitusta illasta ja seuraavan aamun krapulasta niin kova, että sydämessä asti muljuu. Ja sitäpaitsi olen minäkin tehnyt humassani lukemattomia asioita jotka olisi ehkä muuten jäänyt tekemättä . Kerron näistä myöhemmissä kirjoituksissani.

No siinä nyt muutamia syitä, lisää löytyy paljon, joista myös myöhemmissä kirjoituksissa. Haluan siis tietää voiko olla niin vaikeaa ja mahdotonta viettää yksi vuosi elämästä selvinpäin?? Ja mitä muut ihmiset siitä ajattelevat? Olen muutamille yrityksestäni kertonut ja reaktiot on ollut melko fifty-fifty, eli osa kannustaa osa ei voi todellakaan ymmärtää mitä järkeä siinä on. Itseasiassa olen itsekin AINA ajatellut lasiin syljeksijöistä, että He ovat ilonpilaajia, mälsiä ihmisiä! Tuleeko minustakin mälsä?Huonoa seuraa? Jätetäänkö minut tästedes kutsumatta kekkereihin? Muunmuassa siitä aion otta selvää.

Mainittakoon muuten vielä se, että tätä kirjoittaessani olen ollut selvinpäin 3 viikkoa ja 3 päivää.  Enää on siis jäljellä "vain" 332 päivää. Aloitin siis 20.9.2010 selvän vuoteni. Tässä ajassa olen huomannut, että alkoholittomat oluet on oikeastaan todella hyviä. Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin?

Huomenna lisää ajatuksia kuluneesta kolmesta viikosta! Ja suhteestani ystävääni alkoholiin....